sammuu loiste kynttilöiden,
tuuli ulvoo ikävöiden.
istut hiljaa vierelläni,
käsi minun kädessäni.

hiljaa ulos tuuleen katson,
näin vain hyvin pienet kasvot.
kasvot omisti tyttö pieni,
yksinäinen, surumieli.

kuitenkin alta kyynelten
hymyn toi hän poskilleen.
vilkutti minulle ikkunaan
sitten hävisi kotiin taivaan.

-Leena-