Lumen hohtoa pakkasella, ilta hämyinen heijastaa
kuun sirppi taivaankaaren alla, kirkkauttaan tarjoaa.
Risahtelee nurkan hirsi paukkuessa pakkasen,
pihapiirin hämyyn hiipi hiljaisuus niin mystinen.

Sisältä sen pienen tuvan, valo loistaa pimeään
takkauuni hiilloksestaan tupaan antaa lämpöään.
Voi,kun hyvä onkaan olla, lämpimässä tuvan sen
turvallista asettua, päänsä painaa tyynnylleen.

Ilta myöhä pihapiiriin, vihdoin viimein laskeutuu
lamppu sammuu pikku tuvan, väki lepoon painautuu.
Kuun on sirppi taivahalla, vielä kirkas,kultainen.
kunnes uusi aamu koitta, himmentääpi sirpin sen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla