Vanha vaari hiljaisena istuu miettien
- Olenkohan vaeltanut aina muistaen,
että kunhan iltarusko taivaan punertaa,
voisin jäähyväiset jättää ilman napinaa.
Polkuni on aina ollut perin mutkainen,
monet esteet vaikeatkin kaukaa kiertäen
myöskin suurta onnea on mukaan riittänyt
mutta tuskin kaikesta tarpeeksi kiittänyt.
Mitään ei voi katua kun iltakello lyö
tuskin sitä huomaa on jo sysimusta yö,
enkä virran tuollapuolen valo kajastaa,
luottavaisin mielin menen sateenkaaren taa.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
