Miksi sä isä taas juot?
Lapsilles kovasti murhetta tuot.
Miksi pullolle ystävyytes suot?
Yksinäisyyttä vain ympärilles luot.
Mikset antaisi jonkun murheitasi kantaa,
tukea, neuvoja, apua antaa?
Miksi lähdit kohti autioita rantaa,
luo tuota niin upottavaa santaa?
Kerran jo annoit mahdollisuuden elämälle
raitis olo tuntui kaikista hyvälle.
Miksi nyt jalansijaa annoit tälle,
niin kovin ahnaalle ystävälle?
Jos pullo sun paras ystävä taas on
olo mulla on kovin onneton.
Tunnen on rakas isäni suojaton
kun jano sillä on niin pohjaton.
Ei se pullo sun murheita poista,
ei auta se sua pois menneisyyden soista.
Ei juopuneelle ilo elämän loista.
Oisko aika etsiä ratkaisua toista?
Oli niin ihanaa sua selvänä tavata,
teki usein mieleni ihan halata.
Nyt en kuitenkaan aio sitä salata,
juopuneen isän luokse en halua palata.
Ei tee luoksesi käymään mieli,
jos on sulla alkoholin sopertama kieli.
Nyt on vaan mieleni niin musta,
olen kovin huolissani susta.
Tiedän, pystyt kyllä vastustamaan tuota taipumusta,
mutta halun siihen täytyy lähtee susta.
