Istutin omenapuun
ja hiljaa kuuntelin,
miten lailla monen muun
lauloi mustarastas.
Ja toinen vastas.

Variskin oksalavallaan
yhtyi tähän kuoroon.
Se olikin täysi mestari
omalla tavallaan
ja oikeutettu vuoroon.

Ja alla taivaan sinen
minä kuulin ja katselin
metsän harsoa vihreää
ja olin onnellinen.
Miksi pyytäisin enempää?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kauniista runostasi on ihana huomata, että osaat nähdä monta onellista ja iloista asiaa elämässäsi Luonto on ollut sinulle, niin myös minulla ja monilla muillakin suuri luovuudenlähde ja Luojanlahj. Luontoa  yritämme varjella tuleville sukupolville  ♥♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla