Vuosi vuodelta,
sydän yhä kokeneempana,
ruhjeilla ja haavoilla,
teipillä uudelleen koottuna.

Muutoksen tuulia,
kastelematta jätetty,
Kuivuneena ja lohjenneena,
yhä vain kasattuna.

Muuttui kiveksi,
vaihtui vuoreksi,
murtui jääksi,
vyöryi lumena.

Ei kukaan muistanut,
villiä sydäntä,
kaikialla vain kivistä jäätä,
jokainen niin samanlainen.

Yhteiskunta tuhoutui,
jätti jälkeensä vain muruja,
opettivat vain tappamaan,
toisia jääsydämiä.

Vuosi vuodelta,
satoja sodassa kuoli,
maassa makasi,
elottomia sydämiä.

Pian saapuisi teippaajat,
pian kaikki olisi ennallaan,
pian sota jatkuisi,
pian ketään ei olisi.