Jokikirjokorento, pieni vihreä kopteri,
pörrää edestakaisin joen uomaa.
Jalokivet loistavat sen kyljissä
hopeasiivet taittavat auringon säteet
kaikkiin spektrin väreihin.

Minulla uusi kamera
ja intoa enemmän kuin taitoa.
Pörisee, pörisee, kamera räpsii.
pelkkää suttua tarttuu kennolle.
Miten se voi lentää noin nopeasti.

Nyt kopteri pysähtyy,
roottorin lavat välkähtävät auringossa,
rantakukan varsi taipuu.
Hivuttaudun lähemmäksi pitkin joen penkkaa.

Molskis, olen kainaloita myöten joessa.
Kallisarvoinen kamera ei kastunut.
Sitä osasin varjelle
kuin lapsena marjatuokkosta.

Seuraavana päivänä ostan tarjouksesta kahluuhousut
19,99 euroa.

Liukkailla kivillä taiteilen pitkin joen uomaa
uudet pöksyt jalassa.
Mutta pörinä joella on lakannut.