Jos joskus pappi kysyisi minulta

tahdonko sinut omakseni omia,

minun pitäisi silloin ilmaista

syvällä rintaäänellä tahtoni,

kaapata kasvosi väliin käsieni,

katsoa syvälle pohjaan silmiesi,

suikata suuta kuin katoliselle,

ruveta ristinmerkkisuudelmalle:

ensin ylös otsalle, jolta alas leualle,

sitten vasemmalle silmäluomelle,

ja viimein oikealle silmäluomelle.

Jos minä moukka silloin hyytyisin,

lyijyisillä jaloillani siinä seisoisin,

huuliltani vaivoin tahtoni kuiskaisin,

jo etukäteen, sinä anteeksi annathan,

ettei minusta huokuisi mies maailman,

ei monsieur, rento ja kokenut kaiken,

eikä mister, menevä ja mannermainen,

sillä ilman elkeitäkin moisten miesten

sinä sulokki näet minusta rakkauden.

Jos ja jos...

Onko Määttäsen pakko kommentoida omia runojaan ensimmäisenä, jotta saisi ne sieltä runo-osastolta tänne keskusteluosastolle? Onko pelko, ettei niitä kukaan kaipaa, vaikka jäisivätkin sinne runo-osastolle?
Lue kommentti