Jos ja kun
pääni pimenee,
silmäni sumenee,
hajuaistini haalenee,
tuntoni tyhjenee,
yritä, rakas,
minua ymmärtää,
yritä rakastaa,
sillä vaikka
olisin aisteja vailla,
vaikka ontuisin
oudoille teille,
aina sinua rakastan.

Ja mehän, mepä juuri,
vanhat vossiilit,
ehdimme elää, kokea
yhdessä elämän
kauniin ja syvän,
toistemme tukipaaluna
niin oivat onnen
kuin suuret surunkin ajat.
Olimmepa onnekkaita!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla