Kynttilät alttaril paloi.
Ne taitajan käet valoi.
Katse siirtyi eteenpäin.
Kauniit kukkaset siin vieres näin.
Vaik värikkäin joulutähet alttaril loisti,
tummana liekki ne seinäl toisti.
Katooko nii'en kauneus värien myötä
vai onko sen näkemises vaa enemmä työtä?
Ku penkille lisää väkee pakkaa,
outo pohintani siihe lakkaa.
Viereen istahtaa vanha arvokas herra.
Hää on hopeisest aukassu ääntä useemmi ku kerra.
Tosin ei se miuta ainakaa haittaa
ja en ala hänen päätää pölkylle laittaa.
Sit vihoin kanttori aloittaa
ja pian kirkonväkikin sävelet tavoittaa.
Lyhyt on miunki syämmee tie,
koska koht laulan myös mie.
Enne ku viimene laulu koittaa
mieleni hyvä olo ja rauha voittaa.
Pois lähties yhä kynttilät alttaril paloi.
Ne ja taitajan käet joulumielen miuhun valoi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla