Pieni lapsen käsi kohti kättäni ojentuu.
Suu tohkeissaan sopertaa: isi tänne tuu.
Lasken kädestäni päivän sanomalehden
ja käteen tarttuen hänen mukaan lähden.

Into on peräisin lumessa olevista jäljistä,
jotka ovat kenties peräisin tontun töppösistä.
Ensin meinaan kertoa hänelle totuuden,
mutta sitten muistan oman lapsuuden.

Päästänkin suustani valkoisen valheen.
Sanon nähneeni metsän reunassa reen.
Kun kasvojen jännittyneen ilmeen nään,
kulkusten helinääkin kuulleeni lisään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näen kuinka pieni nenä lasiin lyttääntyy
ja portti jouluun auki kääntyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla