Savisen harmaa maa,
muualta siirretty, karu
sijan asvaltin alla saa,
pian päättyy sen taru.

Se pelto ei kasva viljaa,
se silti elää ja sykkää.
Se elää salaa, hiljaa,
se on nöyrää, mykkää.

Siementä tuulentuomaa,
mikä sattui juurtumaan.
Ja silti, Luojan luomaa,
se peitti karun maan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On jäkkärän vaalea nukka
ja vihreä leskenlehti.
On keltainen nappikukka,
miten sekin tänne ehti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja saunio puettu harsoin,
sitä ohdake vartioi.
Tätä paria katso ei karsoin,
sille parille toisensa soi.

Kukin valkoisin ja suurin
on peltokierto lailla Lumikin,
karannut taakse muurin
eikä palaa enää takaisin.

21.19 Kiitos paljon. ♥ Hvä, tunteikas  runosi oli juuri sellainen, mikä koskettaa sisintä ja tuo muistoja  mieleen. ♥♥

Kylläpä sinä loitkin kauniin maiseman silmien eteen, kauniimman kuin mikään runo.   Kuin kauas jäänyt  kotimökki jossain.   Itselläkin aukesi elävä kuva mieleen. kaukana lapsuudesssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla