Minä muistan, kun vuosia sitten,

me rannalla istuttiin.

Oli juhannusaatto-ilta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja kokkoa katsottiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Liekit roihuivat upeasti,

savut kohosi leijaillen

ja kipinät räiskyvästi,

nousivat korkeuteen.

 

Oli itikat seurana siellä,

tuuli tyyntyi hiljalleen.

Päivän suloisuus hetken vielä,

kokon äärellä tuntui niin.

 

Oli lapsuus maisemat, tutut,

lehmät pellolla märehtivät.

Illan rauha ja hämärän utu,

siellä silloin kohtasivat.

 

Jo aurinko mailleen vaipui,

se järvelle sillan loi.

Oli sydämessä kumma kaipuu,

sen juhannusaattona koin.

 

Illan hämyssä kokkoa katsoin.

liekit järveen kuvastui.

Se elämyshetken antoi,

kun sitä katsella sain.

 

Yötä kohti kokko jo hiipui,

saapui rannalle hiljaisuus.

Vain usva järvellä liikkui,

pian alkoi jo päivä uus.

 

Minä katsoin juhannusyötä,

joka hiljaa rauhoittui

ja kesäisen juhlan myötä,

sydämessäni laulu soi.

 

Valtavan kaunis ja haikea runo, suurelle rakkaudella kirjoitettu Itselläni ihan samanlaiisia muistoja kun malla olen kasvanut nyt on lapset ja mies, erilaisia juhannuksia Todella ihanan yöttömän yön eilenkin vietimme pitkä auto ajelu upeita maisemia järviä kokkoja ja Peurungan kokolla kävimmekin Silti joku kaiho noihin elettyihin, olen jo kaivannut Juhannuksia kun lapset olivat pieniä Täällä sen olen huomannut kuuluu osana elämään  Aika kultaa muistot Tiedän, että samanlaiset tunnot jää myös lapsillemme Nyt jo niitä kertynyt, kun ovat jutelleet muisttoistaan  ♥♥♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla