Elämän rietas ja kirskuva riemu
purskahtaa suonistani
kuin syntyvän parkaisu,
kuin ruhjoutuneen rääkäisy,
eikä minun vastasyntyneeni pehmeys
ymmärrä
korskeaa kylmyyttä,
revitty käteni
haroo
likaista tyhjyyttä.
Siis roiskukoon Riemu,
roiskukoon
vaahtopäinä meressä
kuin valtimoista revennyt
räikyvän punainen veri.
Sillä viimeisen sanan sanoo
Elämä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla