Jo vaipuu talviunilleen
kalmankalpeeksi käynyt maa
kasvuvoiman vihreitä merkkejä
ei enää missään voi erottaa.

Puu alaston vailla lehtiä
tuulessa huokailee
talitintit kaihoten oksilla sen
lintulaudasta haaveilee.

Kehrä auringon on vain aavistus
jossain piilossa täältä se lie
läpi kaamoksen hämärän kuitenkin
meitä elämä kantaa ja vie.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pian leijuvat valkoiset hiutaleet
hunnun metsikkö yllensä saa
kätköön lumisen pumpulipeittehen
maan kamara katoaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla