kaipaisinko minä mennyttä nuoruutta,
en en todellakaan.
Sehän oli täynnä , toivottomuutta
paljon unelmia.
Piti olla valmiina elämälle tulevalle,
kokemusta vailla.
Katselin usein pilviselle taivaalle
opastusta sieltä hain.
Ajan myötä ,kaikki osui kohdalleen
tuli mies, tuli lapset.
Kiire haihdutti unelmat ja haaveet
tuli harmaat hapset.
aikaa myöten harvenneet.
Elämän viime metreillä opin elämään,
ei kiirettä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
