Olen ollut yksin kuusi vuotta,
ne vuodet eivät kuluneet suotta.
Opin olemaan hiljaa ja sivistyneesti,
katselin usein kuvaasi keskittyneesti.

Näen kuvassa lempeät kasvot ja hymyn,
tunnen niin tuon salaperäisen lymyn,
takana silmiesi aurinkoista loistetta.
Kunpa kaikki olisikin ollut yhtä paistetta.

Pian salaisen hymysi loiste selvisi,
olit muualla, vaikka kanssani,
kosketus tuntui, muttei tuntunut,
mitä lienet silloinkin uneksinut?

Kaipasin sinua, sinua kaipasin,
olin sylissäsi, mutta vain itkin,
tunteesi, rakkautesi muualle veit,
minusta raajarikkoisen teit.

Silti sydämeni kaipaa yhä,
kuvasi on mulle aina pyhä.
Katson sitä kaipaus mielessäin,
tiedän, olet siinä silti- sylissäin.