Minä kirjoitan runosen raskahan
sivut kyyneleitä tihkuu
Sydäntäin syntistä puristan
lempi haavoista syvistä tippuu

Olin tehnyt teoista julmimman
minä hylkäsin elämäni naisen
Humun ja hummauksen keskellä
minä unohdin kaunokaisen

Näin fraaseilla usein kadumme
oomme tulleet katujemme kulmaan
Siitä tiemme erkanee loitolle
emme vastausta saakkaan pulmaan

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mikä kumma se taakse lemmestä jää
ellei muistojen janoinen suola
kaikki hempeät hyväilyt rakkauden
niiden vuoksi voisi jopa kuolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Silti nousemme elämän alhosta
emme menneeseen palaja koskaan
tulee vastaan ain uusi rakkaus
se polje ei meitä loskaan.

Onko näin ystävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla