Minä kirjoitan runosen raskahan
sivut kyyneleitä tihkuu
Sydäntäin syntistä puristan
lempi haavoista syvistä tippuu
Olin tehnyt teoista julmimman
minä hylkäsin elämäni naisen
Humun ja hummauksen keskellä
minä unohdin kaunokaisen
Näin fraaseilla usein kadumme
oomme tulleet katujemme kulmaan
Siitä tiemme erkanee loitolle
emme vastausta saakkaan pulmaan
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Mikä kumma se taakse lemmestä jää
ellei muistojen janoinen suola
kaikki hempeät hyväilyt rakkauden
niiden vuoksi voisi jopa kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti nousemme elämän alhosta
emme menneeseen palaja koskaan
tulee vastaan ain uusi rakkaus
se polje ei meitä loskaan.
Onko näin ystävät.
Seuraa meitä Facebookissa
