Päivän kiireet päättyvät,
työn äänet vaimenevat,
kylämme uinahtaa onnellisen yön syliin.

Oi; Silloin sinä saavut armaani,
kotihaapa värisevillä lehdillä ilmoittaa tulostasi.

Saavut raikkaana,
iltakastetta ihollasi,
kaipauksen mettä huulillasi,
rintasi tervehtivät kuin kisailevat gasellit,
huuliltamme juomme kaipauksemme tuskan.

Onnellisena nukahdan povellesi eron kyynell´
ripsilläni.
Herätessäni sinua ei enää ole, on vain
- muisto kaipaus.

Sinä tiedät, että odotan sinua,
kun kylä nukkuu,
saavut raikkaana,
kaipauksen mettä huulillasi,
- haapakin muistaa askeleesi...