Omistaisin taman kaiken sinulle,
jos voisit kuulla ja nahda.

Kertoisin kuinka paivat,
menevat ja tulevat vailla suuntaa.

Sanoisin etta rakastan,
halaisin enka koskaan paastaisi irti.

Sinusta.

Mutta olet vain muisto minun sydamessa,
muisto eiliselta paivalta.

Olen niin haavoilla,
kaipaan sinua lahelleni.

Kuinka taytit paivani,
joka hetken.

Valo sammui lahdettyasi,
hymy kuivui huuliltani.

Tiedan etten tassa ajassa,
tassa maailmassa voi sinua kohdata.

On vain lupaus ja usko,
mutta tiedan sinut kohtaavani.

Kunhan elama ei anna unohtaa,
vaikka vuodet nuo kymmenet,

veisivat minulta sen,
mista tuntisit minut.

Vaikka vuodet olisivat armollisia,
miten muistaisin.

Mutta uskon rakas,
mina tuntisin sinut monien joukosta.

Paikassa mika on iaton ja ajaton,
sina tarttuisit minua kadesta.

Tata mina toivon kun suruissani,
etsin ja kaipaan.

Vakijoukostakin haen tuttuja kasvoja,
sinun lempeita silmiasi.

Mutta mina kiitan rakas,
yhteisista hetkista.

Sain parhaat hetket kanssasi,
ja tiesin etta sina samoin.

Silla eihan se voi kuolla,
ei koskaan.

Elaman rakkaus,
joka oli niin suurta.

Enkelini suojele minua,
lohduta minua.

Kuule toive hiljainenkin, kaipaus.