Aamulla taas peilissä, kasvojeni
uurteet syvät näin.
Elämäni kultainen lanka,
kulkee jo katkeamistaan päin.
Hiljaa aamukahvia yksin
keittiön pöydässä juon,
ja naapurin haukkuvalle koiralle,
turhaan vihaisen ajatuksen suon.
Enää kiirettä ei ole mulla,
kellun ajan virrassa vain.
Soudan kai ruuheni lopulta rantaan,
mut vielä aikaa luojaltani sain.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Ikkunaani varovasti koputtaa
käsi pieni ja ihmeen hento.
Lapsenlapseni tuttu katse
on elävä kuin kevätpääskyn lento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisen aamuni harmauteen,
tuulahdus tulevaisuuden riemua tuli.
Nuoren elämän lämmössä,
jäsenteni jäytävä kankeuskin suli.
Rakkaus mummin pakahduttava on,
kun katsoo leikkiä lapsen.
Silloin säkenöi aitoa onnea
läpi jokaisen harmaan hapsen.
NIKI 2011
Seuraa meitä Facebookissa
