Kallan selkää halkoo latu,
juuri avattu, täydellinen.
Se on kuin Saaristokatu -
yhtä kaunis ja satumainen.

Tätä väylää mä hissun kissun
kuljen suksilla sivakoiden.
Täällä pienikin nopeus piisaa,
porttikielto on kilpailujen.

Hiihdän kilsan, kaksi ja kolme,
Selkähavukka häämöttää.
Kanssakulkija laavulla siellä
tulta nuotioon virittää.

Pian tulilla hiihtäjää kaksi
kohmesormiaan lämmittää.
Luonnon valtaisa, ääretön mahti
heidät sielunveljiksi yhdistää.