Heikko vahvaa yrittää kiusata, ilkkua, mitä vaan jotta itseänsä vahvemmaksi voisi ylistää.
Kateutta, alemmuutta, tyhmyyttä pilkkaa,
hän ei tiedä, puree omaa nilkkaa.

Raukka ryömii, rämpii suossaan ihmispolo
itsetunto, viisaus nouse! nouse ! korkeamalle!
Mutta tällä onettomalla, jalkojensa alla
tyhjä, tyhmä, vailla viisautta älyä, onkin syvä kolo.
Ei se auta, peiliin katso, älä muista peilaa, itselläs se paha olo.
Toimillasi näillä, kukaan ei sua kumarra ei kehu, yksin raahaat surkeutta, toisia moitit ihan suotta.

Anna toisen elää, nauttia! luonto, rakkaus , se on on valttia,
mutta itse et sä osaa, sikspä kadehdit toisen omaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla