Erämaakaupunki Lieksa,
kahden puolen Pielistä,
Koli korkeana länsilaidalla siintelee,
Pielinen, sinisine vesineen,
kuin helmenä jonossa saaret on,
Ukko-Kolilla maisemaa tuhannesti tallennettu on.

On siellä Järnefeld ja muutkin kuuluisat,
ikuistaneet kansallismaiseman,
monen rakastuneen onnenhetkeä,
on siunattu luonnon helmassa,
kirkossa korkealla huipulla,
jylhän kallion kupeessa.

On Kolin vaaroissa ihmettelemistä,
kesällä, syksyllä, talvella henkeään pidättämistä,
luonnon kauneus mykistää,
silmiä hivelee maisema tää.

Pielisen yli autolautta kesällä puuskuttaa,
talvella jäätie matkaa kuntakeskukseen lyhentää,
Lieksa erämaakaupunki,
pinta-ala yli neljäntuhannen neliökilomertin,
Venäjän rajalle parikymmentä kilometriä,
yhteistä valtakunnan rajaa 100 kilometriä,
koordinaattina pituus kuin Istanbulin,
atmosfääri ja väkimäärä eri kuitenkin.

Karhukaupungiksi itsensä nimitti,
ihastui karhut, keskustan valloitti,
kaduilla karhuun voi törmätä,
omena jos annat, olette ystävät
sudet, ilvekset, hirvet, ahman poikanen,
viihtyvät vielä kätköissä korpien.

Erämaakaupunki Lieksa,
vireänä koettaa pysyä,
on täällä ihmiset sitkeitä,
ei hevillä periksi anneta,
iloisia ja puheliaita olemme,
kaikkien kanssa juttuun tulemme,
olemme oppineet vaatimattomasti elämään,
euroa sinkeelle venyttämään.

Jokin meitä lieksalaisia yhdistää,
lieksalainen kun lieksalaiseen maailmalla törmää,
heti sukulaisena pitää ja ymmärtää,
mistä oikein on kysymys,
kun Lieksassa on syntynyt.

Siinä ihmeellinen on siunaus!

http://www.youtube.com/watch?v=60_vP3vu8ss