Toukokuun on päivä arkinen,
kello vasta kymmentä näyttää.
Kirkonkellot hiljalleen,
rauhaisaan nyt soittaa,
ei kutsu kirkkoon kiirehtien,
vaan kuolonkelloja verkalleen se soittaa.

Kenelle nyt kellot soivat
ja suruviestin läheisille toivat?

Lie vanhus ehkä satavuotias
päässyt tyyneen satamaansa?
Tai kenties puiston pultsarin
vuoro tullut kenties?`

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kenelle kellot soivat
ja suruviestin toivat?

Ei ollut vuoro vanhuksen,
kun kellot soittaa nyt.
Tuli vuoro liian aikainen,
elämän eli hän kiireisen....
tuo Anssi Koivunen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tehtaan suuren palvelukseen
pääsi Anssi toimeen.
Työt luisti kaikki ahkeraan,
ei tullut moitteita herran.

Anssi laski...analysoi,
ennusti ja raportoi,
päivät pitkät numeroita väänsi,
usein myöhään vasta kotiin pääsi.

Kotiin viimein Anssi ehti,
lapset jo nukkui,
vaimo vaan hiljaa itki,
ja kysymyksen Anssi kuuli:
" Tuoko tarkoitus on elämämme;
ei aikaa yhteistä ole perheessämme?"
...........
Tuo Anssi Koivunen
oli korvaamaton konsernissaan.....
vasta viisikymmentä täyttänyt
nyt... kuollessaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla