Paahteinen, lämmin kesä
on jo syksyyn päin syrjällään.
Kauan kestänyt kukkien loisto
käy pikkuhiljaa vähenemään.

Syvä musteinen mustikan sini
vaihtuu punaposkiseen puolukkaan.
Pääskyt lentävät alhaalla, liki,
meille heittävät hyvästejään.

Pieni tyttönen, silmissään viaton katse,
pian koulutien aloittaa.
Äidin kanssa on hankittu reppu,
kohta selkään sen nostaa saa.

Näin vuodenaikain ja vuosien ketju
meitä rytmissään eteenpäin vie.
Siinä virrassa kuljettavanaan
on itse kullakin oma tie.