Aamu aukenee metsänrajassa, valo kuultaa ohuelti.
Yön sinisyys vielä kaiken yllä.
Peurat yksin peltoja vartioi.
Hiljaa usva viimein häviää.
On lämmintä.
Linnutkin vielä vaienneet.
Hiljaisuutta kuuntelen , kopiokorvillani.
Vedän syvään sisääni kesäaamua, ruohikkokin vihreää.
Siinä seison ihmislapsi portailla ja kuuntelen.
Kuulen hiljaisuuden puheen.
Tulet viereeni ja pyydät tämän hetken kenssas jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa