Pois vierivät kauniit kesäpäivät
ja auringon sulo lämpöisyys.
Nuo helteiset hetket, muistoon jäivät,
nyt on edessä taasen syys.
On mielessä poutapäivien koitto
ja aamuauringon suloisuus.
Oli pilvetön taivas – suuri voitto
ja kesätuoksujen ihanuus.
Soi peipposen laulu jo aamuvarhain
ja pääskysen liverrys iloinen.
Oli kastehelmien loisto parhain,
ne kimmelsi kera säteiden.
Oli niityllä kesäkukkien loisto,
ne elämän väreistä kertoivat:
Niin kirjavaa on päivien toisto,
kun valot ja varjot vaihtuvat.
Oli rannalla elämää monenlaista,
vesilintujen äänet kilvan soi.
Ne mieleen viritti kaikenlaista
ja iloisen tunteen mukanaan toi.
Nyt hiljentynyt on laulukuoro,
kun pois ovat linnut muuttaneet.
Jäi kesä taakse – on kiitoksen vuoro -
vaan muistot tallentui sydämeen.
Ihana, kaunis runo kesämuistoista. Hienoa myös tuo totemus kiitoksesta ja ymmärryksestä, että elämä on vuodenaikojen kiertokua. Joka aamumu me uuden tyhjän sivun avaamme ja illalla se on täysi.
