Kissankellon kukassa
on keijukaisen pesä,
sinisessä piilossansa
ympärillään kesä.

Ravinnokseen yllin kyllin
hunajaa ja mettä,
juomaksensa pisarainen
aamukasteen vettä.

Ja kun luonto keskiyöllä
auringosta luopuu,
jäkälien pikareista
keijukansa juopuu.

Värähtäen metsän laitaan
aamutuuli hukkuu.
Sinikellon sydämessä
siipirikko nukkuu.

Halla hiipii nurmikolle
ennen ensilunta.
kuolleenakin kukka suojaa
keijulapsen unta.

Lumen alla pienokainen
uutta voimaa kerää,
kunnes jälleen ehein siivin
kesäaamuun herää.