Ei tullut miehestä tästä
hiipparia minkäänlaista,
ei pervoa, ei rikollista, kummajaista.
Pihakoivusta itse se piti hakea,
koivuniemen herra, kunnon roitakka;
huolella kierteille kierrettiin astalo julma,
että makoisasti tanssisi pakaroilla,
keskimäärin kolme kertaa, liki jokainen arki,
pyhäpäiviä, edes joulua unohtamatta.

Ei tullut miehestä tästä
lusmu-lassea minkäänlaista,
ei varasta, ei rosvoa, moniongelmaista.
Maammo polvilleen poikittain asetti,
housunrepaleet tieltään pois siirsi,
itkua itsekin välillä tuhersi, ja tuumasi:
"Poikani, poloiseni, oman itsesi hyväksi tämä,
ken vitsaa säästää, se vihaa lastaan, usko pois!"
Keskimäärin kolme kertaa, liki jokainen arki,
pyhäpäiviä, edes joulua unohtamatta.

Ei tullut miehestä tästä
vilunki-villeä, ei rahanhaalijaa minkäänlaista,
ei hyväksikäyttäjää, ei omanedun ajajaa, optioimua.
Punaversi pyllynposkilla kirvelsi, silmistä vesi vuosi,
poskia häpeä poltti helvetin tultakin kuumempi,
mutta, loppujen lopuksi, mieleni käsitti ja oppi
mikä on elämäntyyliä väärää, mikä ohjetta oikeaa.
Keskimäärin kolme kertaa, liki jokainen arki,
pyhäpäivä, edes joulua unohtamatta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla