Kevät kiipesi kinoksen harjalle
ja sitä komensi näin:
sun aika muuttaa muotoa on,
olla puro vikkelä, vallaton
ja virrata järviä päin.

Maa vapaaksi jäisestä kuorestaan
päästä jo haluaa.
Leskenlehdet, vuokot ja rentukat
maan povessa keväälle kuiskailevat:
emme enää jaksaisi odottaa,
me tahdommme kilvan niin
tienoot pukea kukkasiin.

Meidät kaikki kevät mukanaan vie
käsikynkässään kulkemaan.
On aika unesta herätä
valo, lämpö voimaksi kerätä.
Kun tarpeeksi kauan kuljetaan
horisontissa kangastaa
kesään puhjennut vehreä maa.