Katson vanhaa puuta puiston
tiensä laidanssa paljaana

musta runko uhoten voimaa
varuillansa kevättä vartoo

syksyllä riisuttu paljaaksi
kuka alastomuutensa pukisi

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

pian sade peittää sen usvaan
kuin harmauteensa tukehtuis

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kotelossaan sakenevan kevään
nestevirrat valmistuu lämmössä

tilaa antaa auringon paisteelle
odottamaan jää kasvun kevättä

puiston penkki vieressään tyhjänä
kuulla tahtoo vielä elävää naurua

vihreät oksat silloin suojana lasten
leikkien yhdessä kesästä iloiten.

Lainaus:

Lainaus:
Anonyymi 15.04.2012 10:55
Ompa hauskasti ymmärretty, runo kevään puun, arvostelu!

Eihän tuossa aloituksessa ollut mitään mainintaa, että kyseessä
olisi "runoarvostelu". Tietenkin ymmärrettiin, että yleisesti
ottaen puhutaan kevään puista :-)

Ei haitanne! Ketään! Hauskaahan tämä.

Kevään puusta on minulle runollisuus kaukana.
Joka kevät salavan kuivuneet oksat on aikamoinen riesa.
Keräilen niitä talven mittaan samaan kasaan,on vähän mukavampi sitten kerätä ne pois kerralla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla