Helise peipon laulu,vihellä mustarastas,
metsäpolulla mieleni laulaa kevään riemua.
Ojan penkalla leskenlehti
ja viereensä jo valkovuokkokin ehti.
Pieni muurahainen laajentaa taas pesää
yhä korkeammaksi se nousee pitkin kesää.
Katso tuonne alle lehtipuiden ja kuusien
siellä suuret vihreät lehdet ja siniset,hehkuvat
kukat sinivuokkojen.
Kaukaa jo kuuluu kurkien laulu,
joutsenten huuto ja pelloilla kiurujen riemukas helinä.
Ja kilpaa kanssa auringon
loistaa tämän mummon naamataulu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Runo ihan jees, mutta loppun olisi voinut jättää kirjoittamatta,
latisti koko kevään tavaomaisen helinän, vieläkin tavanomaisemmaksi.
Ei sitä aina itseään joka runoon ole pakko sovittaa.
Se ei välttämättä lainkaan kaunista sanottavaa.

Ei taida löytyä runoilijaa joka osaisi pukea kevään tuntemukset muuta kuin tavanomaisiksi.

Älähän masennu! Kokeile ihan itse kirjoittaa,varmasti osaat.Usko itseesi.Terveisin toinen "ihan tavanomainen"

Kyllä! Tiedän, että osaan, en kai täällä muuten osaisi edes arvioida!

odotan niin kovasti ja MIELENKIINNOLLA! hYVÄÄ KANNATTAA varmasti ODOTTAA! Kukkikoon runosuonesi PIAN!!Mutta älä pakota sitä. t. yx malttamaton

Sisältö jatkuu mainoksen alla