Kevät

Tuo vanhus haraajapää, kotinsa kummulla
kevättä tervehtää, nuoruutta kaukaista katsahtaa.

Hirsinen talo Mäenpää on nähnyt paljon hyörintää.
Siitä aikaa kauvan lie, sen kuiskivat hirret haljenneet.

Saimme vielä tämän kevään huokaa kotikoivu,
ystävilleen äänettömille.
Meidät näyttää vuodet opettaneen matkaamaan.

Aika pysähtyi tänä keväisenä hetkenä ihmettelyyn,
ystävien sanatonta mietintää.
Täällä olen heidän varttuvan nähnyt, nuorina voimissaan
ja rakkauden onnessaan.

Nyt ei sanoja kaivata laisinkaan muistojen, mietteiden
laadintaan, niitä on siroteltu maailman poluille aikoinaan.

Meillä kaikilla on aika istahtaa ja menneitä teitämme
katsahtaa, ja tuntea rinnassa keväistä leiskuntaa.