Tahtoipa kevät vekkuli
talven vallan tainnutella.
Alas leijui linnunsiivin,
ratsati auringonsäteellä.
hymyili hyiselle maalle,
iski silmää sirkutellen.
Hämmästyi talven valtias,
aiva säikkyi ja vapisi,
pakoon pötki peloissansa
Kevät myöskin kosketteli,
hangen kylkeä siveli.
Tuosta murtui nietosparka,
ihan itkuhun pillahti,
suli aivan kyynelistä.
Eipä lumiukkokaan
kestä lämmön läheisyyttä.
Putosi porkkananenä,
keppi keikkui kainalossa,
maahan nöyränä nyökähti.
Tepsi taika tehokkaasti,
myrskyn lailla ei mylvinyt,
käskijänä komennellut.
Tuli kuin lempeä leyhähdys,
läsnäolollaan lämmitti.
Talven vallan tainnutteli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla