Alla roudan ja jään nukkuu kevään kansa.
ja uneksii valosta lämmöstä auringon
lintuja laulussansa.
Vaan pitkästi vielä unta riittää
sitten keväällä siitä kasvava kiittää.
Päivä päivältä kohta alkaa päivän pituus kasvaa
kun koittaa ensin kaikkein pisin pimeys
talvipäivän seisaus.
Jo meni Lucian valonneidon päivä
hän on ensimmäinen kevään koiton häivä.
Ihan kohta ystäväni
tulee aurinko taas töihin.
Ensin tammikuun ja helmikuun se harjoittelee
mut jo maaliskuussa lyö lämpönsä kokeeksi kasvoille.
Sitten pikkuhiljaa hiipien alkaa lämmittää se lumen pintaa
tulee pälviä ja söpö talitintti.
Titi-tyy jo kaikuu oksistossa
ja piteneepi päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihana keväinen toivoa antava runo,kertomus uskosta tulevaan valoisaan aikaan.Luin ajatuksella useampaan kertaan,viipyilevin ajatuksin.Kohta se aika taas alkaa.Kiitos kiitos kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla