Kevään ensimmäinen vesisade
ja katto paukkuu lumitaakan alla
niin etten uskalla nukkua.
Pakastaisi nyt edes yöksi
niin jytinä rakenteissa rauhoittuisi.
Huomenna olisi taas aikaa
kuunnella raskaan lumen putoamista alas
ikkunan eteen
isoina möykkyinä.

Toivon, että olisi vielä elossa aviomies,
jonka selän taakse ryömiä piiloon
maailman pauketta ja jytinää
ja joka kertoisi rakentaneensa talon
huolella ja lumen kestäväksi.