Joskus kun muistelen,
kelaan menneitä.
Ahdistun,päätäni puistelen.
Hitto mitä tulikaan töpättyä,
mitä tekemättä jätettyä,
vääriä valintoja,
lastattua ja mätettyä.
Rohkeutta puuttui, just sillon kun piti,
huteja ropisi,ketään en päästäny liki.
Hauskaakin on ollu,onnellisia otoksia,
enemmän löysin kuin kadotin.
Hyvä näin,ehkä mä liikaakin odotin.
Elämältä.
Joskus väsyn, joskus loistan.
Nyt kiven kengästäni poistan
ja matka jatkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla