Kiitos kuitenkin Jumala
noin sallimuksista on selvitty,
nopeasti se oli ratkaistu!
Sieltä kaukaa kiersin tahtosi
jo silloin napajäätiköt häämötti.
Yli pallon pyöreän kantoi.
Nyt, polttaa maa alla jalkojen
jumalaista elämää kohtaamaan.

Julmaa syyttää auttajaa, sanoi:
"hänet työnnän uuteen elämään".
Jalkapohjat, sydän noin asettuu.
Pakarat tuta saa, kun asento
vain painaa puuduttaa,
mutt' sallimuksia monia saan,
voinko kiittää jumaliakaan!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varmaan yksi elämän tärkeä opetus onkin se, että vaikka maailmassa pahoinvointi ja epäoikeudenmukaisuus lisääntyy, tekee omassa ympyrässään sen, minkä voi. Auttaa siinä missä voi. Tukee siinä missä voi. Ymmärtää, ettei voi ratkoa kaikkea epäoikeudenmukaisuutta.
Me ihmiset olemme epätäydellisiä ja se on vaan hyväksyttävä. Jos katsoo vaikka tässä osiossa olevia muutamia kommentteja, huomaa sen epätäydellisyyden helposti. Tietenkin satuttaa, kun joutuu sietämään kaikenlaista, mutta jos yrittää omalta osaltaan tehdä sen, minkä kokee oikeaksi, se riittää. Vaikka se maailmankaikkeuden rinnalla on mitätön asia, mutta omassa viitekehyksessä se voi muuttaa maailman. Elämää eletään ruohonjuuritasolla ja valtakuntien tasolla muutokset ovat hitaita ja vaikeita toteuttaa. Ihmisen toivo on siellä toisissa ihmisissä, lähimmäisissä. Siinä on muutoksen mahdollisuus. Se ainoa, joka jotakin merkitsee.
Kirjoita vaan valone ja te muutkin runojanne. Keskustellaan niistä, vaikka se joitakuita harmittaa kovasti, mutta jollekin ne voivat antaa paljonkin iloa. Vihaiset ihmiset keksivät kyllä aihetta vihalleen, vaikka runo-osio poistettaisi, joten ....

Lainaus:

Vanha kirjoitus eräällä haudalla:
Jumala suokoon minulle viisautta hyväksyä asiat joille en voi mitään,
Rohkeutta muuttaa mitkä voin,
Ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Tapahtukoon Sinun tahtosi eikä minun.

En keksinyt tuota itse, mutta viisautta kysyy joskus ymmärtää milloin pitää vain hyväksyä tapahtunut ja milloin on tehtävä jotain. Joskus se on ihan ilmiselvää mutta ei aina.
Kirsikankukka kirjoittaa ymmärtävästi ja kauniisti.
Runoista en ymmärrä aina juuri mitään, jos ne kertoo ihmisen omasta elämästä ja kokemuksesta, mutta jos olen kokenut samaa kuin kirjoittaja niin ymmärrän heti mitä hän tarkoittaa. Kaikki runot ei aukene kaikille, sitten on ihan erikseen arvostelijat jotka työkseen arvioivat runoja, mutta se onkin sitten toinen juttu....


Hyvä ystävä! Minun runoni ei aina läheskään tai pelkästään kerro omasta elämästä tai kokemuksesta. Monissa runoissa saattaa olla jotakin omaa koettua, muilta saatua tai mielikuvitusta.
Paras onkin, että ei ajattele jutun olevan runoilijan omaa elämää tai kokemusta, vaan ottaa ja miettii mitä runossa tapahtuu ja lisää oman mielikuvituksensa runoon tulkitessaan sitä itselleen.v

Sisältö jatkuu mainoksen alla