Vuodet lipuivat ohi
hitaasti ja harkiten
kuin kirkkoveneet.
Aina näytti ja tuntui
kuin vain enemmän
viisastuisit, kaunistuisit.
Ihmettelenkin aina,
miten yhteen ihmiseen
kiteytyy kauneus
niin henkinen kuin fyysinen.

Minä en vuosien myötä
ole enempiä viisastunut,
en kaunistunut,
vanhentunut vain -
mutta rakkauteni
kasvaa ja kasvaa,
syvistä juurista kumpuaa
ihailuni, kaipaukseni
kaunein, kukkainen tarha.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla