Repaleisen raamattuni
mehiläiskennoinen surina
aiheutuu siitä,
että olen uudistanut
jokaisen käskyn
omiin tarpeisiini vedoten:
pyhä kirkonmies ei tiedä
erään naisen elämästä
muuta kuin
hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä.
Poikkesin muinoin liittoon
mutta en muista kirjattiinko
kyseinen olankohautus.
Minuun se poltettiin.

Viisitoista vuotta
olen ollut varpusen kokoinen peto:
suljit itseesi tappavan pelkoni,
suljit itsesi minuun:
kun väsymys värjäsi sinut,
vapautin pedon joka
kaatoi talot,
piikkilangat,
kalseat kaupungit.

En kykene tarttumaan
tuhoutuneeseen käteesi:
inhoan sen
kammottavaa muotoa,
kauhistun rautalangasta
sorvattua ruumistasi,
sillä vain minulla on muisto.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vain minulla on kipu
johon herään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiroan jumalkasvoisen
perkeleen.
Hiukset hulmahtaen
sukellan kuiluun.

Laula, Lorelei!

Sisältö jatkuu mainoksen alla