Kipasehan jo kainaloon, kulta,
könähettään kötkälleen,
vinksahettaan vierihoitoon,
jätetään maailma omilleen -
pärjätköön jos pärjätä meinoo.

Levätään liki ja lähekkäin,
unohettaan arkiset askareet
ja huolille annetaan huutia.
Kyllä lapset ja lastenlapset
siitä aikanaan viisastuu
ja valinnoistaan vastaa -
hallitus ja herrat ei ehkä niinkään.

Katellaan myö lällysarjoja vaan,
arvostellaan missejä ja muita,
kuunnellaan tankoo ja taikaa yössä,
reumasormilla rummutellaan tahtii.
Viisaat istuvat varjossa, sanotaan -
ollaan myö niitä, ja viis siitä,
meille riittää toisemme ja rakkaus,
johon ei aika ja ruostekkaan pysty.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla