HÄN on köyhä tyttölapsi,
lautanen tyhjä joulunakin.
Hän on köyhyyteen juuttunut, köyhyyden murtama.
Tyhjä vatsa – ei ääntä lauluun,
kykenemätön laulamaan joululaulujaan kuten rikkaat lapset.
Kiltti tyttö, jonka joulupukki on unohtanut.
Hän riemuitsee muiden mukana,
mutta riemun lomassa
hän ajattelee pientä kuolevaa siskoaan,
mykkää isäänsä,
vaiteliasta äitiään,
jotka eivät pysty selittämään,
miksi naapurin lapset saavat kaiken.
Ei kattoa pään päällä –
hän voi öisin katsella tuikkivaa
pientä tähteä – kaikkien haave!
Mutta toisaalta
myös sade lankeaa hänen ylleen.
Juuri tänä päivänä, juuri tänä yönä,
jolloin etuoikeutetut juhlivat – tähdet myös,
tyttö luulee, että hänen tuskansa on hänen omaa syytään.
Alasti, kylmissään ja nälissään…
Mitä lahjoja luonto onkaan hänelle suonut!
Hän on köyhä lapsi, mutta ei liian köyhä laulaakseen.
Parasta tässä?
Hänen laulamattomat laulunsa, hänen äänetön sydämensä kertovat tarinoita toivosta.
Kipchirchir Koech © 2011
opaul80@yahoo.com
