Kuilun partaalla kaksi ihmislasta
jotka ei lakkaa rakastamasta.
Toisen silmät on ummessa unessa luomien alla.
Toinen valvoo ja huolta kantaa ja kaiken rakkautensa,hellyytensä antaa.
Kuiluun kutsuu kuolema ja houkuttaa-irti päästä.
vaan reunalta elämään vielä takertuu sormet,hetki vielä jaksa.Minä kannattelen.
Kuilun partaalta pois kutsuu rakkaat.
Hän elämään palaa heikkona tosin
ja voimaa tuo kevät aurinkoisin.
Hitaasti hiljaa vahvistuu ihmislapsi
voimistuu kuin kevään kukkataimet.
Rakkaus kantaa ja voimaansa antaa.
Niin kesässä palaa elämään ihmislapsi
ja kuilun reunalta pois hopeahapsi.
Älä luovuta vaikka kuilun partaalla seisot
sinuun takertuvat rakkaasi läheisesi.
Älä hellitä otetta vaikka helppous houkuttaisi.
Tämä varjo ohi menee vielä
ja auringossa on mukava olla,siellä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla