Kaksi kuin marjaa istuvat kahden. Luona kivikkoisen lahden. Kumpikin nojaten toisiinsa hieman. Pidän sinusta silloinkin kun voimani ovat tyhjät ja että uskoisit itseesi lujemmin en luovuta uskomasta vaikka ajatus on tyhjä. Siten saamme sydämestä ehjän. Tuulen kanssa käy voimasi antaa minulle uskosi. Tarvitsen Hänen lohdutusta, syvää rakkautta ja ystävällisyyttä.                              Pehmeän kuoresi alla sykkii sydän lämmin. Ajatus käy paremmin ,luovemmin ja keveimmin. Silmäsi kirkkahat tuovat iloa. Niistä tunsin silloin keveni harteiltani isoja kiloja. Lämmin halaus ja myötätuuli. Kilpaa löivät kahden aamunkellot. Silti vaikka vuoret olisivat surusi toivon sinun nousevan. Ja vaikka yksikin kivi olisi rakkaus uskon että sinä kannat sen loppuun asti siitä kivestä huolehtien. Pidät sen kauniina ja puhtaana. Rakkaudelle aina valmiina. Ja et ole valmis luopumaan siitä ennen kuin viimeinenkin aamu koittaa. Kerran uskot kohtaat sen ikuisen rakkauden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vähän jäi epäselväksi mitä halusit "runollasi" sanoa.  Anteeksi, ehkä olin vain itse tyhmä.

Liirumlaarumia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla