Katsoit apteekkipöytäsi takaa minuun,kehoitit istumaan.
Siinä istuin! kerroit minulle, että lääkettä tulee käyttää niin kuin se on reseptiin kirjoitettu. Sanoit, että kuitenkin joku voi tekstin toisinkin ymmärtää. Sinä puhuit ja puhuit, että miksi sitä ei ole sanottu vain, että puoleen lasiin vettä, no ehkä joku silloinkin voi aprikoida, että minkä kokoiseen lasiin.

Välillä nostit katseesi, arvioiden vieläkö kuuntelen, ja puhuit!
Etkä sinä vieläkään huomaa, kuinka tuolissa istun tuskaani täristen,
kuinka otsaltani alkaa vuotaa hikinorot ohimoille, poskille, kaulalle,
vesivana laskeutuu pitkin selkärangan vakoa, minä yritän kuunnella
vaikka päässäni humisee, silmissä hämärtää.

Katson sinua, kuulen ja näen kuin verhon läpi, huulesi liikkuvat, sinä etäännyt, taidan kohta pudota tuolilta...