Mökin kuistilla istun ja ihastelen,
kun aurinko jälleen paistaa.
Oli välillä kylmä ja sateinen,
nyt lämpöä saan taas maistaa.
Minä kuulen kun laineet liplattaa
ja tuulonen hellästi halaa.
Ja ihanat säteet auringon,
puun oksilta kurkkivat salaa.
On kesäinen päivä niin suloisaa,
se virittää ihmisen kielen.
Kun järveen pulahtaa uskaltaa,
se virkistää kehon ja mielen.
On taivas pilvetön yllä maan
ja lintu sen alla lentää.
Sen iloisen sävelen kuulla saan,
pian se kauaksi entää.
Kesäpäivänä kuistilla istun taas
ja unohdan arkiset mietteet.
Tästä hetkestä nauttia saan -
mihin huominen minua vienee!
Voiko mikään muu niin rentouttaa, kuin luonnon äänet ja kauneus. Ja kun pulahtaa uimaan, tuntuu, kuin vesi huuhtoisi pois huolet ja turhan stressin.