Myötätuntoa kaipaan,
silitystä niinkuin kissa.
Oon vaivoissa
suorastaan pistoksissa.

Kaikki ohitse käyvät,
ei kukaan huomaa.
Tämä maailman kylmyys
liekkö pahanvaltojen tuomaa.

Kohta naukaisen kovaa,
enkö kuulu ja näy?
Toive on; toinen ihminen
lohduta, vierelle käy.

Käsi olalle laskeutuu,
joku sittenkin kuuli.
Kainaloon kaappasi lujaa,
mun kuolevan luuli.

Yksi plus yksi on kaksi,
taas toivoa on.
Meistä jokainen
saa vuorollaan olla laupias samarialainen.