Niin vierivi vuodet verkkaisaan,
aika kultaista kangasta kutoo,
hetki jokainen uutta lankaa luo vaan,
joskus vaik´ silmukoitakin putoo,
Silti kangas tuo yhteinen teidän on,
pieni virhe siinä on huomaamaton.

Elämä antoi lankoja kankaaseen,
värit kirkkaat kauniina hohtaa,
joskus vaihtuivat sävyyn harmaaseen,
kun vaikeuksia matkallaan kohtaa,
Silti ajat raskaimmatkin kesti sen,
siinä rinnalla rakkaan ihmisen.

Toi vuodet runsaasti mukanaan,
silkkilankoja elämän pirtaan.
Omat lapset silkkilankoja antaa,
osa vain hukkui kiireen virtaan,
Työkiireet vanhempain aikaa vei,
sitähän lapset aina ymmärrä ei.

Lastenlapset ne kultalankoja on,
kangas kokonaan kullalta hohtaa,
joka hetki varmaan unohtumaton,
milloin lastenlapsiaan kohtaa.
Eipä ahdista enään silloin kiire lain,
kangas on yhä kauniimpi, kauniimpi vain.

Nyt kun kultahäitänne juhlitaan
teitä saamme näin paljosta kiittää.
Onnea yhä matkalle toivottaa saan,
ajatuksen kauniin mukaan liittää:
Rakkaus kestää jos sitä vain hoivataan,
silloin se kuihdu ei taatusti milloinkaan.