Jos olisin Sinä,
ottaisin minut nyt syliini,
silittäisin hiuksiani ja sanoisin:
"Rakastan sinua."

Jos olisin Sinä,
katsoisin minua silmiin ja sanoisin:
"Unohdetaan virheet ja annetaan anteeksi,
koska rakastetaan toisiamme."
Painaisin minut itseäni vasten,
vaikka vain muutamaksi sekunniksi -
ei sen enempää - siinä olisi kyllin.
Niin vähässä olisi nyt niin paljon - kaikki.

Mutta miksi sitä Sinulta odotan?
Eihän tämä ajatus Sinun ollut,
eihän siihen Sinua kutsuttu.

Herran tähden!
Sehän on minun kutsumustehtäväni!
Minähän teenkin sen Sinulle.